Koulut päätöksessä. Kesäloma koululaisilla ja opiskelijoilla on alkanut. Moni valmistuva on nyt uuden uudessa. Tienhaarassa, josta aukenee uusia suuntia.
Kuluneen kevään aikana olen saanut kohdata toimintaterapiaopiskelijoita. Nämä kohtaamiset ovat saaneet minut miettimään omaa ammatillista polkuani, jota olen jo yli kaksikymmentä vuotta kulkenut. Miten sattuman kautta löysin toimintaterapian. Harjoittelussa pääsin näkemään toimintaterapeuttia työssä asiakkaan kanssa. Siitä kiinnostuin ja ryhdyin selvittämään, että mitä se toimintaterapia oikein on. Ja se kiinnostus toimintaterapiaa ja asiakkaiden tarinan kuulemiseen ja heidän rinnallaan kulkemiseen on säilynyt. Vieläkin toimintaterapiasta innostun!
Toimintaterapeuttiopiskelijoiden kanssa keskusteluissa paluu toimintaterapian ytimeen, toiminnan analyysiin. Sen pohjalta me toimintaterapeutit teemme työtämme. Jokainen asiakkaan kanssa tehty toiminta pitää sisällään pohdinnan siitä, mitä toiminta vaatii. Mitä valmiuksia ja taitoja sen suorittaminen edellyttää? Ja analyysin myös asiakkaan asiakkaan vahvuuksista ja toimintarajoitteista. Onko toimintaa tarvetta porrastaa tai soveltaa? Unohtamatta toiminnan merkitystä asiakkaalle! Usein tämä toiminnan analyysi on kehittynyt toimintaterapeuteilla automaatioksi. Mutta ajoittain analyysin äärelle on pysähdyttävä. Mitkä ovat asiakkaan kannalta olennaiset tavoitteet? Ja millä keinoilla niihin päästään? Usein silloin ollaan myös uuden oppimisen äärellä! Eikä tämä kaikki tapahdu tietenkään pelkästään toimintaterapeutin pään sisällä, vaan vuorovaikutus asiakkaan kanssa on olennaista.
Omalla ammatillisella polulla olen hakenut vahvistusta omalle osaamiselleni erilaisista koulutuksista. Tukenut niillä myös innostumista, johonkin aiheeseen. Olen myös matkalla muuttanut suuntaa. Tehnyt valintoja, mitä pidän mukana matkassa. Mutta en usko, että mikään oppimani asia on ollut turhaa.
Valmistuva! Luota sinäkin, että löydät oman polkusi. Joskus se vie aikaa, mutta matka on usein tärkeä!